ALLERGIAT
Yksilön peritty kyky muodostaa vasta-aineita on heikentynyt. Allergiaoireet eri yksilöillä voivat olla hyvin vaihtelevia. Myöskään samalla yksilöllä oireet ja allergiatilanne eivät pysy muuttumattomina vaan kissa voi herkistyä uusille aineille tai elimistö voi oppia sietämään joitain aineita paremmin. Oireiden voimakkuus ja hoidon tarve ovat yksilöllisiä. Allergia ei parane - oireilun voimakkuus vain vaihtelee. Allergiat voivat aiheuttaa iho-ongelmien lisäksi myös korva- ja suolisto-oireita. Aina ennen kuin ihottumia aletaan hoitaa allergioina täytyy sulkea pois muut ihosairaudet ja mahdolliset syöpäläiset.
- Atopia
Oireiden aiheuttaja on hengitysteiden kautta tullut allergeeni, esim. siitepölyt, homesienten itiöt, pölypunkki, huone-, ihmis- ja eläinpöly. Oireet: kutina, kuonon ja silmien ympäristön punotus, jalkojen, tassujen, varpaiden ja taipeiden nuoleminen, kainaloiden, nivustaipeiden ihon ja peräaukon ympäristön punoitus. Hoito: allergeenien välttäminen, erilaiset lääkkeet ja siedätys.
- Kontaktiallergia
Aiheuttajia voivat olla mm. saippuat, shampoot, lääkkeet, tekstiilit, kumit ja muovit. Ilmenee ensin kosketuskohdassa. Hoito: allergeenien välttäminen.
- Ruoka-aineallergiat
Oireet ovat samat kuin atopiassa. Yleisimmin allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat vehnä, kala, lihojen proteiinit, maito, soija sekä muut viljat. Hoito: allergeenien välttäminen, ruokavalio, ei varsinaista lääkehoitoa. Atopioiden ja ruoka-aineallergian yhteydessä tai ihon heikentyneeseen vastustuskykyyn liittyen voi raapimisen ja nuolemisen seurauksena esiintyä bakteerien aiheuttamia ihotulehduksia. Niitä hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla.
HAMMASKIVI
Lemmikkien ientulehduksen aiheuttaa ravinnosta hampaisiin ja ienrajaan kertyvä ja kiinnittyvä bakteerikerros eli plakki. Kun plakki saa rauhassa kasvaa ienrajassa, alkaa ientulehdus. Plakkiin kertyy syljestä ja ientaskunesteestä kalkkisuoloja ja alkaa hammaskiven muodostus. Hammaskivi työntyy hampaan pintaa pitkin ientaskuun ja tulehdus tuhoaa siten myös hampaan syvempiä kiinnityskudoksia. Ientasku syvenee, luu alkaa sulaa hampaan ympäriltä, hampaan näkyvään osaan saattaa muodostua kiillevaurioita. Hampaan kiinnitys heikkenee, hammas alkaa liikkua ja lopulta irtoaa.
Tulehtunut ien muuttuu reunastaan tummemman punaiseksi ja turvonneeksi, ja se vuotaa herkästi. Muutoksen omistaja huomaa lemmikin syömistavoissa. Ruokailu kestää, pureskele vaikeutuu, lemmikki saattaa valikoida syömisekseen vain kaikkea pehmeää. Usein lemmikin hengitys alkaa haista. Yleiskunto alkaa pettää, karva on kiillotonta, ja lemmikki laihtuu. Hammaskivi poistetaan anestesiassa hampaan näkyviltä pinnoilta ja ientaskuista ja mahdollisesti taskuja madalletaan. Hampaiden pinnat kiillotetaan hiontapastalla ja suu huuhdellaan desinfioivalla liuoksella. Kotihoitotuotteita kannattaa tiedustella eläinlääkäriltä.