Kuten kaikilla kissaroduilla ja maatiaiskissoilla, myös Pyhä Birmalla ja Devon Rexeillä esiintyy erilaisia vikoja ja sairauksia. Niiden periytyminen on monimutkaista, ja useimmat niistä periytyvät piilevästi eli resessiivisesti. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vastuuntuntoinen kasvattaja käyttää siitoseläimiksi vain mahdollisimman terveitä kissoja. Siitä huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskissaa, jotka kasvattajan tietämättä kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö. Myös ympäristö vaikuttaa siihen, miten perintötekijät ilmenevät. Ilmiasultaan terveet kissat voivat kantaa perimässään jotakin vikaa tai sairautta tai taipumusta saada sellainen. Osa vioista ja sairauksista on vakavia ja kissan elämää rajoittavia; osa voidaan hoitaa ja osa on lieviä kissan niistä kärsimättä.
Vastuullisesta jalostustyöstä huolimatta kasvattajalle on ongelmallista, että useimmat sairaudet tulevat näkyviin vasta kissan aikuisiän aikana. Myöhemmässä iässä esiin tulevia sairauksia ei voi ennakoida. Kaikki synnynnäiset sairaudet eivät ole perinnöllisiä eivätkä myöskään kaikki perinnölliset sairaudet synnynnäisiä. Ostajan tulee ottaa huomioon, että hän pennun hankkiessaan ostaa sen siinä kunnossa kuin se luovutushetkellä on. Pennun terveydentila käy selville oheisesta eläinlääkärin lausunnosta.
FIP
Taudin aiheuttaa FIP-virus, joka on mutatoitunut FEC (feline enteric coronavirus) -viruksesta. FECV aiheuttaa vatsaflunssan (lievän ripulin tai oireettoman infektion), josta kissa paranee joko muutamien kuukausien sisällä tai ei ollenkaan jääden pysyväksi kantajaksi. Pysyvä kantaja jatkaa muiden kissojen tartuttamista FEC- viruksella. Eri syistä FECV saattaa mutatoitua kissan suolen epiteelisoluissa FIPV:ksi ja siirtyä veren syöjäsoluihin aiheuttaen vakavat oireet ja kuolemaan johtavan taudin. Infektoitunut kissa erittää virusta kaikissa eritteissään (ulosteet, sylki), ja suureksi osaksi eritys tapahtuu ennen taudin kliinisten oireiden ilmenemistä. Riippuu monesta tekijästä pystyykö kissa vastustamaan FIPV:ta. Tärkeimpiä ovat kyseisen viruskannan virulenssi, eli sen äkäisyys taudinaiheuttajana, sekä kissan oma vastustuskyky. Infektoitunut kissa muodostaa vasta-aineita tätä kyseistä viruskantaa vastaan, mutta vasta-aineet eivät riitä suojelemaan kissaa taudilta, vaan ovat osa itse taudinkehitystä; muodostuu kertymiä ja siten vaurioita verisuonten seinämiin. Virus myös leviää puolustussoluissa ympäri elimistöä. Taudinkuvaan vaikuttaa tämän lisäksi se, mihin elimiin virusta päätyy. Kissat, joiden soluvälitteinen puolustus on nopeaa ja tehokasta, selviävät tartunnasta ilman tautia. Ne voivat oireettomina erittää virusta satunnaisesti.
FIP:ä on kahta muotoa: kostea ja kuiva. Kissoilla, jotka kehittävät kostean FIP:n, pääoire on nesteen kertyminen vatsa-onteloon. Nämä ovat runsaasti vasta-ainetta kehittäviä kissoja, joiden solupuolustus on heikko. Taudin kuivassa muodossa vallitsevat erilaiset silmä- ja keskushermosto-oireet. Myös näiden kahden perusmuodon välimuotoja esiintyy.